Kattokaas meidän biitsiä!!!!

Aamulla bussi haki meidät hotellilta 9.20 suuntana Saigonin kotimaan terminaali. Muutaman ylimääräisen kunniakierroksen jälkeen bussi kurvasikin oikeaan terminaaliin ja lento lähti 12.20. Vietnamilaiset osoittautuivat paljon rauhallisemmiksi matkustajiksi kuin esim. intialaiset. Täällä istuttiin penkissä pääsääntöisesti koko matkan ajan ja aina siihen asti, että oltiin pysähdyksissä, toisin kuin Intiassa. Näin äidin sydäntä kuitenkin riipaisi katsoa käytävän toisella puolella ollutta äitiä, joka antoi laskun ajaksi parivuotiaan lapsen tulla syliinsä. Ilman turvavyötä tietenkin. Tiukkapipona sanon, että lapsen paikka koneessa on penkissä turvavöissä kiinni. Koko matkan.. Kyllä ne siinä oppii istumaan vilkkaimmatkin tapaukset, kokemusta on. Ja vielä laskun ajan, huh huh...

Hoi Anissa oltiin kahden aikaan ja bussimatka hotellille kesti reilun puoli tuntia. Hoi Anissa oli vastassa upea aurinkoinen ilma, lämmintä 27. Sää on ollut täällä epävakaista ja viileää, edellistä ryhmää oli vastassa +16 astetta. Lentoasemalla jo vertailtiin sääennustuksia. Mun ennusteeni (Accuweather) voitti, koska siinä satoi vaan yhtenä päivänä.

Hotelli River Beach resort on kivalla paikalla joen varrella. Saatin huone, jossa on terassi hienoilla jokinäkymillä. Saa nähdä onko ötökäitä. Seinät on kuin paperia, kaikki kuuluu: mm. just nyt naapurin pariskunnan maailmanparannus ja jonkun karmee kuorsaus. Vähän kulahtanutta, just passelia.

Mutta Petrille uima-allas on järkytys. Esittelyssä kyllä sanottiin, että "pieni allasalue", mutta allas on kuin postimerkki. Tai Maikin aikanaan nimeämä "barbinpesuallas". Aurinkotuoleja on muutama. No, järkytystä piti parannella ja milläs muulla kuin ruualla. Hyvä ruoka, parempi mieli - päti tähänkin tapaukseen. Hoi Anissa on tarjolla tuoreita mereneläviä eli rapuja ja mustekalaa tuli heti syötyä. Ruuat ja oluet kahdelle n. 10€. Halvemmallakin olisi syönyt, mutta laitettiin elämä risaiseksi :)

Ruuan jälkeen katsastettiin ranta. AM:n opas ei bussissa maininnut rannasta mitään ja toinen opas oli jo kertonut, että "vähän siellä jotain on mutta se on jo korjattu". Justiinsa joo. Meidän hotellin kohdalla ei ole rantaa ollenkaan ja tämä kuva on n. 300m päästä, missä hotellilla on aurinkotuoleja "rannalla". Ranta on siis matkustanut hiekanjyvä kerrallaan jonnekin (???) eikä se kyllä sinä aikana takaisin tule, kun me täällä ollaan. Toiseen suuntaan ranta jo vähän parani ja Aniikan ja Kimmon hotellin kohdalla rantaa jo varmasti onkin. Rannalla kävi myös aikamoinen tuuli, joten saas nähdä paljonko siellä tulee aikaa vietettyä.

Ei me tästä masennuttu vaan otettiin hotellilta ilmaiset polkupyörät ja suunnattiin lenkille. Petri paneli suoraan Hoi Anin vanhaan kaupunkiin, siihen Unescon listallekin päässeeseen. Matkaa oli n. 4 km suuntaansa. Matkalla nähtiin riisipeltoja, paikalliasutusta, ravintoloita, vesipuhveleleita, kalastajia, hotelleja... Ja ihmisä sitä enemmän mitä lähemmäs vanhaa kaupunkia päästiin. Väkeä oli kadulla jo siihen malliin, että heikompaa (siis minua) alkoi pyöräily hirvittää. Pyörässä oli vain yksi käsijarru ETUPYÖRÄÄN, eikä jalkajarruja ollenkaan. Luulin että Petrillä oli samanlainen pyörä, kunnes illalla selvisi että Petrillä oli kyllä sekä etu- että takajarru! Kävimme kaupungin laitamilla ottamassa muutaman kuvan ja suuntaisimme takaisin hotelliin. Jäi todella hyvä ensivaikutelma - sinne heti huomenna uudestaan.

Illalla oli taas tuttuun tapaan treffit A&K kanssa. Tällä kertaa ensin GT:t ja sitten ruuat. Tripadvisorin suositusta noudatettiin ja päädyttiin pikkupaikkaan hotellimme lähelle. Ensimmäisen kerran elämässä söin banaanin kukkaa viipaloituna. Ensimmäisen kerran söin myös koko aterian puikoilla. Ei mennyt hukkaan, kun netistä opettelin puikkojen käyttöä Saigonin hotellissa. Melkein on rakko nimettömässä puikkojen puristamisesta, mutta harjoitus tekee mestarin ja Compeed korjaa vauriot.