Viimeistä viedään

Hotellin munakokki ei ollut aamulla oikein vireessä ja piti paistattaa munat oikein kahteen kertaan. Raaka valkuainen ja keltuainen lilluivat desilitrassa öljyä... Mahtoiko sen pannun alla olla mitään liekkiä? Aamupalalla ollaan keskitytty muniin monessa muodossa ja hedelmiin. Dragon fruit on ihan parasta ja Petrin mielestä mango. Tosin tässä hotellissa ei mango kuulu valikoimiin. Leivänpaahtimet ovat lähinnä leivän lämmittimiä. Ainakin neljä kertaa saa leipänsä laitteessa pyörittää, jos yhtään ruskeaa väriä haluaa pintaan. Kahvi on poikkeuksetta hyvää.

Saiginissa ei lämpö laske yölläkään alle 20, joten vaikka kuinka aikaisin lähtee liikkeelle, niin hiki on pinnassa. Mutta tietenkään ei valiteta. Lähdettiin kahdeksan jälkeen Saigonin omatoimiselle kävelykierrokselle ja ensimmäisenä poikettiin Ben Thanin markkinoille. Sieltä olisi saanut ostaa kaikein mitä ihminen tarvitsee - ja etenkin sen, mitä ei tarvitse. "Anything for you Sir?" Jos mies on mukana, ensisijaisesti kaupataan kaikki hänelle. Hyvin tiedetty. Mitään ei ostettu.

Päätettiin katsastaa myös yksi ostoskeskus. Tai toisessakin pyörähdettin pari minuuttia, mutta Dior ei nyt oikein ole meidän juttu, joten pikaisesti takaisin kadulle. Vincom centerissä oli ihan kohtuuhintaista länsimaista tavaraa ja kauppoja Mark & Spenceristä lähtien. Kaksi alinta kerrosta oli kahviloita, ravintoloita ja videopelipaikkoja. Juotiin kaffet Highlands coffeessa, joka on iso kahvilaketju täällä. Siellä tilattiin poikkeuksellisesti tiskiltä ja mukaan sai härpäkkeen, joka häytti kun tilaus on valmis. Sellainen nähtiin ensimmäisen kerran Legolandissa, olisiko ollut vuosi 2008... Ja kyl maar sitä silloin ihmeteltiin. Ei meillä maalla  (= Nokialla) sellaisia ole vieläkään.


Mitään ei ostettu osotoskeskuksestakaan, joten mentiin tuhlaamaan rahaa Bitexco Financial Towerin näköalatasanteelle. Hissimatka 49. kerrokseen maksoi 200 000 dong hengeltä eli 20 halpaa kaljaa kuten Petri totesi (=8€). Hissi oli extranopea ja pikkusen piti jäädä nojaileen seinään, kun hissitauti meinasi yllättää. Reippaasti kuitenkin liikkeelle heti, kun lattia pysyi paikallaan horisontissa. Torni on valmistunut 2010, kerroksia on 63 ja korkeutta 262 metriä. Pari kerrosta näköalatasannetta ylempänä on helikopterikenttä, joka on 22 metriä pitkällä ulokkeella. Sinne olis pitänyt päästä!

Kaupunkikieroksen jälkeen olimme tehneet lounastreffit ja kokeiltiin eilen tapaamamme suomalaismiehen suosittelemaa ravintolaa. Mies oli ollut reissussa pari kuukautta jo ja kertoi, että Vietnamese cuisinessa Bui Vien kadulla on paras ruoka. Täytyyhän paikallistuntemukseen luottaa, mutta... Makuasioista ei tietenkään voi kiistellä, mutta nuudeliannoksen selleri kyllä kruunasi muutenkin suht mauttoman ruuan. Selleri on mulla TOP 3:ssa kanaviilokin ja sipatin kanssa. Lisäksi käsienpyyhkimiseen tarkoitetuista kosketuspyyhkeistä veloitettiin erikseen. Pyyhkeet tuli pyytämättä kuten Jäätteenmäen faksi. Mojitot oli sentään ihan kunnolliset.

Yritettiin vielä lounaan jälkeen shoppailla, mutta jäi yrittämiseksi. Ei vaan pysty. Viimeiselle illalle oltiin sovittu, että mennään Annikan ja Kimmon kanssa samaan paikkaan syömään kuin ensimmäisenä Saigonin iltana eli Barbeque Gardeniin. Tosin valittiin toinen saman firman paikka vähän lähempänä hotellia. Matkalla syömään nähtiin jotain ihmeellistä! Ensin katu oli täynnä valtavia matkalaukkurullakoita, sen jälkeen kasattavia telttakatoksia ja monenlaisia peltilaatikoita. Yhtäkkiä ymmärsimme, että Ben Thanin markkinoiden sulkeuduttua rakennuksen ympärille kasattiin kymmeniä ravintoloita käsittävä ravintolamaailma. Kymmenessä minuutissa. Voi veljet sitä showta! Osa vei kärryjä, joissa oli keittiötarvikkeet, pöydät ja muovituolit sulassa sovussa, juosten oikealle paikalleen. Osa kaahasi mopoilla kuin hurjapäät ja vetivät perässään telttakatosta. Ihan parasta teatteria tai reality-ohjelmaa ilmaiseksi.

Barbeque Gardenista saatin viimeinen vapaana ollut pöytä ja päästiin grillamaan taas ruokamme pöydän keskellä olevan kaasugrillin päällä. Oluesta puuttui hiilihapot ja tarjoilu vähän kangerteli, mutta menköön kiireen piikkiin. Yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Pienenä vinkkinä kuitenkin, että toimintaa helpottaisi huomattavasti, jos ravintolassa olisi enemmän kuin yksi pullonavaaja. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja kokemuksena voi ilman muuta suositella.

"Kantabaarissa" otettiin vielä reissun viimeiset GT:t ja haikeina lähdettiin pakkaamaan. Vietnam jää kohta taakse, mutta onneksi on tukku ja toinenkin ihania muistoja ja varmaan toistatuhatta valokuvaa. Ja tietysti matkailun merkeissä syntynyt ja vahvistunut ystävyys. Kiitos matkakumppanit A&K <3

Aamulla kello soi tätä aikaa 4.45. Lento lähtee yhdeksän jälkeen ja Suomessa ollaan iltapäivällä viiden aikaan. Lentoaikaa 12h 30min. Good night Saigon! Vai oliko se Ho Chi Minh city?

PS. Nupulle vinkkinä, että viimeistään nyt kannattais alkaa siivoon :)