Täydenkuun aikaan

Aamu valkeni pilvisenä, tällä kertaa aivan oikeasti. Lämpöä kuitenkin ihan t-paita kelin verran. Lähdettiin jo seitsemän jälkeen aamukävelylle etsimään riisipeltoa, että saatiin otettua Petristä kuvia uuden hatun kanssa. Petri osti paikallisten käyttämän riisipaperihatun. Tai onko se nyt riisipaperia, mutta jotain kevyttä ainetta kumminkin. Hatusta Nuppu saa uutta virtaa bändireeneihin, joissa on käytössä jo Bob Marley baskeri ja Turkista tuotu punainen fetsi.

Mentiin summamutikassa pikkutietä ja päädyttiin riisipellolle. Matkalla ohitettiin paikallisten tori, jonka edustalla myytiin kukkia ja siitäkin piti kuva ottaa. Täällä pikkutiet on usein betonia, meikäläisittäin kevyen liikenteen väylän levyisiä ja yllättävän hyväkuntoisia. Koirat pitää hyvää vahtia taloissa, lehmät syö ruohoa hautausmaalla, kanat ja kukot tulee kaakattaen ruuan toivossa ja rotat vilistää nurkissa. Tällä reissulla on nähty muuten enemmän rottia kuin millään reissulla. Tuntuvat olevan aika kesyjä. Ja hyvinsyöneitä. On nähty myös hengityssuojaimia enemmän kuin millään reissulla. Täällä suurimmalla osalla naisia ja lapsia on hengityssuojain, ainakin mopoa ajaessa ja bussissa. Suojaimet ovat suurimmaksi osaksi kangasta ja värejä ja kuvioita on Hello Kittystä ja psykedeelisiin raitoihin. Muutama sairaalaversiokin on näkynyt. Kun tämän olisi tiennyt etukäteen...

Heti kun saatiin kuvat otettua (siis todellakin kuvat eli kameralla ja kahdella eri puhelimella), niin alkoi sade. Jäätiin hetkeksi pitämään sadetta puun alle, vaikka mopoa korjannut nuori mies kyllä ystävällisesti viittilöi, että sisällekin voi tulla. Ei menty tällä kertaa.

Matkalla hotellille sade alkoi uudelleen ja kymmenisen minuuttia tuli vettä kuin tropiikissa. Samoksella liimaamistani kengän pohjista toinen alkoi ihmeellisesti kuohua valkoista vaahtoa. Ei kai vaan Kreikan pojan liima petä mua! En tiedä vielä miten kävi, koska kengät saavat rauhassa kuivua aamuun. Teen mitä tahansa, etten vaan joudu niistä luopumaan. Pitkin päivää vielä pilveili ja muutaman kuuronkin ripsautti. Silti pystyttiin aurinkoakin hetken ottamaan - tai sanotaan, että puolipilveä.

Otettiin tämä päivä ihan levon kannalta, luettiin ja suunniteltiin seuraavia reissuja. Iltapäivällä käytiin kävelemässä rannalla. Hotellilta vajaa kilometri eteenpäin on rantaa sen verran jäljellä, että sitä pystyy hyvin kävelemään. Siitä pohjoiseen  ranta on suht kunnossa. Tosin hiekka vaikutti aika mustalta, kun sen pitäisi kuvauien mukaan olla valkoista. Rannalla oli kalastajien ison kookospähkinän näköisiä veneitä. Vaikea kuvitella miten ne pystyy pinnalla tässä aallokossa, tänäänkin tuuli oli aikamoinen. Mutta ne tekee jotka osaa. Minä pysyn siis tukevasti maalla.

Illalla vanhassa kaupungissa oli täydenkuun juhla. Juhla on siis aina täydenkuun aikaan, nyt siopivasti 2.2. Meillä kävi todellinen munkki, kun satuttiin tänne! Juhlan aikana Vanhan kaupungin keskustasta sammutetaan kaikki sähkövalot ja kaupunki valaistaan vain erivärisillä lyhdyillä. Lisäksi jokeen lasketaan virran vietäväksi paperilyhtyjä, joiden sisällä on kynttilä. Lyhdyt lähetetään edesmenneiden rakkaiden muistolle. Annika ja Kimmo laskivat omat lyhtynsä veteen, kaunista... Me tyydyttiin lähettämään lämpöisiä ajatuksia.

Huomenna on viimeinen kokonainen päivä täällä Hoi Anissa. Toisaalta aika on mennyt nopeasti, toisaalta tuntuu että ollaan lomailtu jo pitkään. Ajantaju on kadonnut. Viikonpäiviä ei meinaa muistaa millään. Pääasia on, että muistaa liikkeelle lähtiessä että on rahapussi, kamera ja puhelin. Ja että 100 000 dongia on 4€. Ja huoneen avainkin olisi hyvä muistaa. Kerran on vaan unohtunut.