Viimeinen yö Saigonissa meni vähillä unilla. Minä en nukkunut muuten vaan ja oikein kunnon migreeni herätti Petri ennen neljää. Onneksi lääkitys oli kohdallaan ja matkaan päästiin 5.45. Hotellin vastapäisessä puistossa oli jo aamujumpat täydessä käynnissä - siis ennen kuutta! Tai chi - tyylisen venyttelyn ja paritanssien lisäksi suosiossa ja lanteiden ja käsien vatkaus discojytkeen tahtiin. Aikataulujen puolesta Vietnam olis siis ihan mun maa, mutta voimistelu-osuuden voisin passata.
11, 5 tunnin lento meni yllättävän äkkiä. Saatiin se suomalainen puhekone edellä olevalle penkkiriville ja oltiin ensin kauhusta kankeina. Onneksi sen tyypin kaverit oli toisella puolella konetta ja ei se sentään yksin saanut puhetta aikaan. Meillä oli tarkoitus nukkua, kun oli yöunet jääneet vähiin, mutta molemmilla oli niin hyvät kirjat, ettei uni tullut silmään.
Lentokentällä halattiin vielä matkakumppanit. Itku tuli silmään meillä sielunsiskoilla. Petri tuuppasi pösössä kaasun pohjaan ja kohta jo oltiin kotona. Nuppu oli lähtenyt kavereilleen, oli kyllä kysynyt oikein luvan etukäteen, kun tiesi että oltiin tulossa. Täytyy sanoa, että vaahtoaminen ja yksityiskohtainen ohjeistus keittiön siisteydestä oli tuottanut tulosta. Tai sitten mummi on käynyt. Tai Nina on tehnyt yllätyshyökkäksiä. Yläkerran aula oli sitten toista maata, voi herrajjestas sentään. Kun olis voinut kävellä siitä silmät kiinni ohitse, mutta kun en olis muuten löytänyt vessaan enkä makkariin.
Nyt on kamat purettu. Pyykki odottaa pesemistä. Postipinot purkamista. Riisipaperihattu tuli ehjänä, pieniä kauneusvirheitä (=lommoja) oli, mutta niinhän meissä kaikissa. Muutkin ostokset on paikoillaan - eli vyö ja rantarätti. Ai niin, meinasi unohtua. Myihän ne taas sitä popcorn-suklaata koneessa ja kaksi levyä ostin. Ihan vaan pari palaa oon syönyt...
Nyt sitten koitetaan kääntää rytmiä. Kello on nyt Vietnamissa kohta 3 yöllä ja tässä vielä keikutaan. Petri luovutti hetki sitten ja aloin juuri kuunnella mistä kuuluu ihan hirveä piippaus. Kiersin koko koko huushollin ja sehän oli Petrin herätyskello!! Mies nukkuin täyttä unta ja kello huusi korvan vieressä. Upeat unenlahjat!
11, 5 tunnin lento meni yllättävän äkkiä. Saatiin se suomalainen puhekone edellä olevalle penkkiriville ja oltiin ensin kauhusta kankeina. Onneksi sen tyypin kaverit oli toisella puolella konetta ja ei se sentään yksin saanut puhetta aikaan. Meillä oli tarkoitus nukkua, kun oli yöunet jääneet vähiin, mutta molemmilla oli niin hyvät kirjat, ettei uni tullut silmään.
Lentokentällä halattiin vielä matkakumppanit. Itku tuli silmään meillä sielunsiskoilla. Petri tuuppasi pösössä kaasun pohjaan ja kohta jo oltiin kotona. Nuppu oli lähtenyt kavereilleen, oli kyllä kysynyt oikein luvan etukäteen, kun tiesi että oltiin tulossa. Täytyy sanoa, että vaahtoaminen ja yksityiskohtainen ohjeistus keittiön siisteydestä oli tuottanut tulosta. Tai sitten mummi on käynyt. Tai Nina on tehnyt yllätyshyökkäksiä. Yläkerran aula oli sitten toista maata, voi herrajjestas sentään. Kun olis voinut kävellä siitä silmät kiinni ohitse, mutta kun en olis muuten löytänyt vessaan enkä makkariin.
Nyt on kamat purettu. Pyykki odottaa pesemistä. Postipinot purkamista. Riisipaperihattu tuli ehjänä, pieniä kauneusvirheitä (=lommoja) oli, mutta niinhän meissä kaikissa. Muutkin ostokset on paikoillaan - eli vyö ja rantarätti. Ai niin, meinasi unohtua. Myihän ne taas sitä popcorn-suklaata koneessa ja kaksi levyä ostin. Ihan vaan pari palaa oon syönyt...
Nyt sitten koitetaan kääntää rytmiä. Kello on nyt Vietnamissa kohta 3 yöllä ja tässä vielä keikutaan. Petri luovutti hetki sitten ja aloin juuri kuunnella mistä kuuluu ihan hirveä piippaus. Kiersin koko koko huushollin ja sehän oli Petrin herätyskello!! Mies nukkuin täyttä unta ja kello huusi korvan vieressä. Upeat unenlahjat!
Mukavaa, että olette turvallisesti kotona! Nähdään pian <3
VastaaPoista❤️
Poista