Kreikan poikien liima pitää!

Viimeinen kokonainen lomapäivä täällä Hoi Anissa alkoi pilvisenä, mutta paransi kuin sika juoksuaan ja ennen puoltapäivää paistoi aurinko täydeltä terältä. Otimme parin päivän tauon jälkeen taas pyörät ja suuntasimme riispeltojen ja paikalliasutuksen pariin. Välillä oltiin kartalla, välillä iloisesti hukassa ja täydellisessä umpikujassa.

Riisiviljelyksien lisäksi nähtiin monta ryytimaata ja täytyy sanoa, että täällä ovat kyllä kasvimaat niin hyvin hoidettu ja rivit niin viivasuorat, että viivotinta on taatusti käytetty. Melkein jää äitikin toiseksi - siis melkein.

Aikamme harhailtuamme olimme taas vanhassa kaupungissa. Nyt kun on vähän rusketusta pinnassa eikä jää kaikkea pällistelemään, myyjätkin jättävät enempi rauhaan. Täällä on yksi myyntituote ylitse muiden: kolmiulotteiset onnittelukortit. Vähän on samaa tyyliä kuin Hoitokodin kädentaitotiimillä, mutta ei tietenkään niin hyviä. Korttien lisäksi toiseksi suosituin kauppatavara on aurinkolasit (aidot reibanit), kolmas riippumatot. Kaupustelijoista etenkin korttimyyjät ovat sitkeitä mutta ystävällisiä. Yleensä "No thank you" riittää. Toisin kuin Hurghadassa, josta mulla on vieläkin ikuiset traumat. Samoin Turkin Kusadasista vuodelta 88. Sinne ei pysty enää menemään.

Kaupoista lähes puolet on räätäleitä, lisäksi on kenkäkauppoja ja perinteistä turistikrääsää. Sekä erilaisia värikkäitä lamppuja ja lyhtyjä.

Rahaa täällä ei saa "normaalielämään" menemään kovinkaan paljon, koska esim. syöminen on niin halpaa. Pääruuaat kahdelle 6-12€. Ja olut 0,60-1,20€. Larue on paikallinen olut täällä Hoi Anissa ja hyvää lomajuomaa tällaisellekin, jolle ei kalja kotimaassa maistu. Viini on huomattavasti kalliimpaa. Paikallinen Dalat-viini kaupassa n. 4€ pullo. Ihan juotavaa, vaikka ei ehkä asiantuntijoihin tekis vaikututusta. Nyt on vaan ilo, kun ei ole asiantuntija. Illalla taksi vanhaan kaupunkiin maksaa n. 3€. Me maksetaan yleensä meno ja Annika ja Kimmo paluukyydin, joten täähän on pelkkää säästöä. Lisäksi saa ihan maailman parasta päivällisseuraa. Sitähän ei voi rahassa mitata <3

Iltapäivällä ehdittiin ottamaan aurinkoakin terassin edustalla joen varrella ennen kun lähdettiin yhdessä syömään vanhaan kaupunkiin. Olin bongannut tällä kertaa Tripadvisorista Streets nimisen ruokapaikan, suosikkikatuni Le Loin varrelta. Le Loi on suosikki katu siksi, että sen nimi on ainoa minkä suomalainen voi muistaa. Muut ovat tyyliä "Duong Phan Chau Trinh", ei toivoakaan. Ruokakin oli ravintolassa hyvää, joten TA ei pettänyt. GT:n saamisessa oli sen sijaan vaikeuksia, koska ensimmäisessä baarissa tuli pelkät tonicit! Kun Kimmo kysyi "Where is GIN?", kolme tarjoilijaa oli aivan hämmästyneitä, että mistä nyt on kysymys. Oli pakko vaihtaa paikkaa.

Lähetin myös kynttilän virran vietäväksi. Juuri tänä iltana kynttilän mukana lähti lämpöiset ajatukset rakkaalle ihmiselle sinne jonnekin <3 Sitten vielä hotellille heittelemään kamoja kassiin, huomenna meidät haetaan hotellilta klo 9.45. Pakkausta hakaloitti Petri ostama riisinpoimijan hattu, joka ennakkosuunnitelmien vastaisesti ei mahtunutkaan käsimatkatavaralaukkuihin. Ei muuta kun hattu täyteen likapyykkiä, hattu ruumaan menevään kassiin ja sormet ristiin.

PS. Kyllä ne Kreikan pojat osaa vaan liimat tehdä! Ei yhtään ollut sandaalin pohja irronnut, kun aamulla testasin. Taisi olla se Petrin kokeilema Erikeeper mikä siellä pohjan välistä tursusi.... Kyllä näillä kengillä vielä yhden tuhat kilometriä talsii.